Nixon in China Tukholman Kuninkaallisessa oopperassa, 29.10.2016

NIXON IN CHINA

 

En ole aiemmin käynyt Ruotsissa oopperassa, vaikka useissa muissa kauempanakin olevissa maissa olen oopperoita käynyt katsomassa, joten nyt oli aika korjata tämäkin aukko sivistyksessä. Olin jo vuosia ollut kiinnostunut näkemään John Adamsin Nixon in China –oopperan ja nyt se esitettiin Tukholman Kuninkaallisessa oopperassa. Ooppera olikin ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Oopperan tarina perustuu historiaan eli Nixonin vierailuun Kiinassa helmikuussa 1972.

Eniten nautin itse musiikista. Kungliga Hovkapellet oli loistavassa vedossa ja musiikki lumosi. John Adamsin sävelkieli tässä hänen ensimmäisessä oopperassaan oli suorastaan hypnoottista ja välillä lähes toivoi, että laulua olisi ollut vähemmän ja musiikkia enemmän, mikä on minulta paljon sanottu.

Pidin kovasti myös teoksen ohjauksesta ja lavastuksesta. Sean Niewenhuisin video-projisoinnit olivat huippuluokkaa ja toimivat todella hyvin. Heti oopperan alussa oli mahtava kuorokohtaus yhdistetty upeaan videoon ja olin täysin myyty.

Solisteista ei tällä kertaa kukaan kolahtanut täysillä. Oopperan musiikki on epäilemättä vaikeaa laulettavaa ja toiset solistit selvisivät tehtävästään paremmin kuin toiset, mutta ketään suosikkia ylitse muiden en joukosta löytänyt. Siitä huolimatta esitys oli huikea ja nautin iltapäivästäni täysillä.  

Kuninkaallinen ooppera

Nixon in China esirippu

Aitio

Nixon in China in the Royal Opera in Stockholm (Sweden), the 29th of October, 2016

NIXON IN CHINA

 

I have never been to opera in Sweden before even though I have seen opera in many countries further away from Finland, so it was high time to correct this neglect. I had for some reason for years wanted to see John Adams’s Nixon in China and now it was performed in the Royal Opera of Stockholm. And the opera was definitely worth seeing.

The opera is based in real life events, that is, Nixon’s visit to China in February 1972.

I absolutely loved the music itself. Kungliga Hovkapellet (the orchestra) was in great shape and the music was enchanting. In his first opera John Adams has managed to compose simply hypnotic music that you just hoped would continue forever; occasionally I even hoped that singing would not interrupt it, which I can hardly believe I am saying!

I liked the production and the set of the opera. Sean Niewenhuis’s video projections were top notch and worked really well. In the beginning there was a stunning chorus piece combined with a great video that absolutely stunned be.

None of the singers made massive impression on me during the performance. The music was, without doubt, difficult to sing and some singers managed better than others, but nobody became my favourite. Despite that the performance was magnificent and I enjoyed my afternoon tremendously.

The Royal Opera



Nixon in China

Interior

Onyx Teatteri Toivossa, 26.10.2016

ONYX

 

Onyx on Teatteri Toivossa esitettävä vampyyrimusikaali, jota esitetään syksyn ajan (viimeinen näytös 17.12.) Helsingin Punavuoren Telakkarannassa. Vanha tehdasympäristö sopiikin erinomaisesti tarinan esityspaikaksi. Karhean tarinan sijoittaminen tuohon teatteriympäristöön toimi erinomaisesti ja enpä ole aiemmin teatterin katsomossa nojatuolissa istunutkaan!

Tarina alkaa siitä kun vampyyrien kuningas Heliodor kuolee ja tarina päättyy uuden hallitsijan valintaan. Tähän väliin sijoittuu sitten runsaasti kaikkea mahdollista: rakkautta, seksiä, vihaa, taisteluita, toveruutta ja uhrauksia. Minusta koko ensimmäinen näytös oli ikään kuin valmistumista toisen näytöksen varsinaisiin tapahtumiin.

Vaikka en ehkä alun perin ajatellut kuuluvani musikaalin varsinaiseen kohderyhmään, niin yleisön koostumus oli sen verran kirjavaa, että tunsin olevani ihan kotonani alusta alkaen.

Musiikillisesti ilta oli mielenkiintoinen. Toisin kuin perin usein suomalaisissa musikaaleissa, niin tässä esityksessä kaikki oikeasti osasivat laulaa, mikä oli todella hienoa. Ehdoton suosikkini esiintyjien joukossa oli Alexandritea esittänyt Katariina Tuoriniemi . Hänellä oli todella monipuolinen ääni, joka taipui alun heleän kauniista sävyistä suorastaan raakaan ilmeikkyyteen. Hienoa kuunneltavaa! Toivottavasti törmään häneen vielä joskus muulloinkin.

Itse esityksen huippuhetki oli puolestaan minun mielestäni lopun vampyyrisotilaiden uskollisuudenvala uudelle hallitsijalle (ehei, en aio pilata jännitystä kertomalla, kuka valitaan uudeksi hallitsijaksi – käykää itse katsomassa esitys!). Kyseinen pätkä oli komea sekä musiikillisesti että draamallisesti, joten siihen oli hyvä lopettaa.

Voin lämpimästi suositella tätä musikaalia syksyn pimeiden iltojen piristäjäksi. Minä ainakin huomasin kotimatkalla hymyileväni tyytyväisenä illan antiin.  Lippuja voi ostaa www.tiketti.fi

Narikka

Näyttämö



Varsha, Tobaz, Morion ja Condor

Onyx at Theatre Toivo, the 26th of October, 2016

ONYX

 

Onyx is a vampire musical performed in Theatre Toivo during the autumn months (last performance on the 17^th of December) in Telakkaranta in Punavuori, in Helsinki. The old factory environment was actually perfect for this story. The rough story to be performed in an equally rough industrial surroundings worked really well. And I have never sat in an armchair in a theatre before!

The story begins with the death of the king of vampires Heliodor and it ends with crowning of the new ruler. In between a lot happens: love, sex, hatred, battles, camaraderie and sacrifices. Personally I felt that the first act was kind of preparation for the actual events of the second act.

Even though I did not originally exactly think that I was the actual target group of this musical, I must say that the audience was varied enough, so that I felt from the beginning at home amongst them.

From the musical point of view the evening was interesting. Unlike in most Finnish musicals, in this one performers actually could sing, which was great. My absolute favourite among the performers was Katariina Tuoriniemi, who sang the role of Alexandrite. She has a versatile voice that could manage the clear beautiful notes of the beginning and also showed its raw edge later in the performance. Lovely to listen! I hope I will have a chance to hear more of her later on.

The crowning moment of the musical was the vampire warriors’ swearing of allegiance to the new ruler (no, I am not going to post any spoilers about who will become the new ruler – go and see the musical yourself!).  The piece was both musically and dramatically impressive, so it was a great end to the performance.

I can really recommend this musical for brightening dark autumn evenings. I at least noticed that I was smiling on my way home, happy with what I had seen and heard.

Cloakroom

The stage



Varsha, Tobaz, Morion ja Condor

Sadko Pietarin Mariinski-teatterissa, 23.10.2016

SADKO

 

Toinen viikonloppuna Pietarissa – tällä kertaa vanhassa Mariinski-teatterissa - näkemäni ooppera oli Rimski-Korsakovin Sadko.

Oopperan juonena on taru siitä, kuinka Novgorodin halki virtaava Olhavanjoki on syntynyt. Joen syntytarinan todenmukaisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta Sadkon väitetään olleen todella elänyt henkilö.

Ooppera oli visuaalisesti hyvin näyttävä: henkilöillä oli värikkäitä pukuja ja Olhavan puku oli todella prinsessamainen ja siksi yleisössä varmaan olikin niin paljon lapsia. Musiikissa oli paljon kansanmusiikin elementtejä, joten esitys oli tyyliltään todella erilainen verrattuna edellisen päivän Attilaan.

Sadkossa oli paljon hyviä laulajia, mutta henkilökohtaisia suosikkejani olivat Sadkon vaimoa Ljubavaa esittänyt mezzosopraano Varvara Solovjova ja venetsialaista kauppiasta esittänyt Roman Burdenko (baritoni). Molemmat olivat oivallisia laulajia

Mariinski-teatteri

Katsomon tuolit

Esiintyjät

Sadko at Mariinsky Theatre in Saint Petarsburg, Russia, the 23rd of October, 2016

SADKO

 

The second opera I saw during the weekend – this time in the original Mariinsky Theatre - in St. Petersburg was Rimsky-Korsakov’s Sadko.

The story of the opera is about how the river Volkhov by the city of Novgorod got its name. It is up to you if you believe the story or not, but Sadko apparently was a person actually living in Novgorod once upon a time.

Visually the opera was really impressive: the costumes were bright coloured and Volkhov really looked like a princess which may explain why there were so many children in the audience. Music itself had lots of elements from folk music, so the opera was really different from Attila that I saw the day before.

Sadko had a lot of good singers, but my personal favourites were Varvara Solovyova, a mezzo-soprano who sang the role of Sadko’s wife Lyubava and Roman Burdenko, who was the Venetian guest (baritone).  Both were excellent singers.

Marinsky Theatre

Chairs

The performers

Attila Pietarin Mariinski-2:ssa, 22.10.2016

ATTILA

 

Pietari on hieno oopperakaupunki, jossa näkee luonnollisesti paljon varsinkin venäläisiä oopperoita. Tällä kertaa näin siellä kuitenkin italialaista oopperaa eli Verdin Attilan, joka on yksi hänen vähemmän esitetyistä oopperoistaan. Esityspaikkana oli uusi Mariinski eli ns. Mariinski-2.

Helsingistä Pietariin on helppo matkustaa. Allegro kulkee kolmessa ja puolessa tunnissa keskustasta keskustaan. Suomen rautatieasema Pietarissa on metroaseman yhteydessä, joten siitä on myös helppo jatkaa muualle kaupunkiin. Itse olen nyt useita kertoja asunut hotelli Ibiksessä http://www.ibis.com/gb/booking/room-dates.shtml, joka on parin metropysäkin päässä rautatieasemalta, hinta-laatusuhteeltaan hyvä ja jonka edestä kulkee suora bussilinja (nro 3, lippu maksaa 30 ruplaa tällä hetkellä) Mariinski-teatterin eteen. Ja läheisen metroaseman edestä kulkee toinenkin suora bussilinja (nro 27), joten vaihtoehtoja on.

Ennakkotiedoista poiketen kapellimestarina esityksessä ei ollutkaan Valeri Gergijev vaan Christian Knapp, mistä olin vaan tyytyväinen. Pienenä vinkkinä kaikille, Gergijevin esityksiin kannattaa aina ottaa jotain ajankulua mukaan, koska esitys alkaa aina myöhässä ja väliajatkin venyvät. Itse yritän vältellä Gergijeviä iltaesityksissä tai ainakin illalla esitettävissä pitkissä oopperoissa. Vieläkin muistan hyvin erään Prokofjevin Sodan ja rauhan esityksen Mariinski-2:ssa, jolloin jouduin loppulaulujen aikana hipsimään ulos katsomosta (yli puolet katsojista oli kadonnut jo aikaisemmin) ennättääkseni illan viimeiseen bussiin. Harmitti todella esiintyjien puolesta, kun en voinut jäädä taputtamaan muuten oikein hyvälle esitykselle. Kuuntelin taputusten alun odottaessani takkia narikasta ja ennätin juuri ja juuri viimeiseen bussiin (onneksi pysäkki on vain muutaman metrin Mariinski-2:n ovesta).

Itse ooppera oli varsin mielenkiintoinen. Se ei ehkä sisällä niin runsaasti kuuluisia aarioita kuin useat muut Verdin oopperat, mutta kauniita ensemble-kohtauksia tässäkin oopperassa riitti. Attilan esittäjällä Vladimir Feljauerilla oli todella hieno ääni, jonka ihailemista hieman häiritsi se, että laulettua kieltä ei tunnistanut italiaksi. Se tosin on varsin yleistä Venäjällä ja Valko-Venäjällä näkemissäni oopperoissa. Myös varsin kaunista italiaa laulaneet Enzio (Aleksandr Gergalov) ja Foresto (Otar Dzhordzhikija) miellyttivät korvaani kovasti.

Mariinski-2

Kapellimestarin nuottivihko

Attilan esiintyjät

Attila at Marinsky-2 in Saint Petersburg, Russia, the 22nd of October, 2016

ATTILA

 

Saint Petersburg (in Russia) is a great opera city, where you can naturally see especially a lot of Russian operas. This time I saw there an Italian opera, that is, Verdi’s Attila, which is one of his less performed operas. The opera was shown in the new Mariinsky, the so called Mariinsky-2.

It is really easy to travel to Saint Peterburg (or Piter as Russians affectionately call it) from Helsinki. By train it takes only 3,5 hours from city centre to city centre (immigration and customs formalities are handled during the trip in the train). The Finland railway station in Piter is by a metro station, so it is also easy to continue the trip to other parts of the city. I have lately stayed several times in Hotel Ibis http://www.ibis.com/gb/booking/room-dates.shtml, which is a couple of metro stations from the Finland railway station, reasonably priced, ok quality and has a bus stop in front the hotel. A direct bus to Mariinsky Theatre stops there (No 3, ticket costs at the moment 30 roubles) and another direct bus (No 27) stops at the nearby metro station, so you can choose which one you use.

The conductor in this opera was not Valery Gergiev as the web site earlier told, but Christian Knapp, which I was only happy about. Just a hint: it is good idea always to have something to do with you if you attend Gergiev’s performances, since he always starts late and even the intermission stretches. Personally I try to avoid him in evening performances or at least in long operas in the evening. I still remember very well one performance of Prokofiev’s War and peace at Mariinsky-2, where I had to sneak out of the audience during the final songs to catch the last bus of the evening. Even though over half of the audience had left even earlier, I was irritated that I could not stay and applause to the performers, who had done well. I listened to the start of the applause at the cloakroom waiting for my coat and just caught the last bus to the hotel (fortunately the bus stop is only a few meters from Marinsky-2’s door.

The opera itself was rather interesting. It may not contain so many famous arias as many other Verdi operas, but it does have plenty of beautiful ensemble moments. The singer of Attila, Vladimir Feliauer, had a really lovely voice, but unfortunately admiring it was disturbed by the fact that his Italian was pretty unrecognizable. Alas, that is rather common in the operas I have seen in Russia and Belarus. My ear also liked the performers of Enzio (Alexander Gergalov) and Foresto (Otar Jorjikia) who both sang quite good Italian.

Marinsky-2

Conductor's score

The performers

Helikon oopperan Tsaarin morsian Estonia teatterissa Tallinnassa, 15.10.2016

TSAARIN MORSIAN

 

Moskovan Helikon ooppera vieraili Tallinnan Estonia teatterissa esittämässä Nikolai Rimski-Korsakovin oopperan Tsaarin morsian ja tottahan toki se oli käytävä katsomassa.

Tallinnan etuna oopperakohteena on tietysti lyhyt etäisyys Helsingistä. Laivalla matka vie pari tuntia ja mikäli aikataulut vaativat hotelliyöpymistä, niin hotelleja löytyy moneen makuun. Itse olen yleensä yöpynyt keskustassa tai vanhassa kaupungissa, josta on lyhyt kävelymatka Estonia teatteriin. Tällä kertaa yövyin vanhassa kaupungissaThree Crown Residents –hotellissa, joka olikin ihan mukava hotelli ja sijainniltaan suorastaan erinomainen http://threecrowns.ee/fi/three-crowns.

Vaikka Estonia teatterin lava on pienehkö ja tekniikka rajallista, niin kerta toisensa jälkeen hämmästelen, miten toimivia lavastuksia siihen saadaan luotua. Tälläkin kertaa kaariholvit ja muutamat siirreltävät elementit loivat oikein hyvän 1500-luvun Venäjän pajarien talojen illuusion.

Itse ooppera oli hyvin venäläinen sekä musiikiltaan, ohjaukseltaan että puvustukseltaan. Henkilökohtaisesti sain ylävartalo paljaana heiluvista miehistä (nämä miehet oli ilmiselvästi valittu huolella) mieleeni vahvoja viittauksia Venäjän nykyiseen hallitsijaan ja hänen urheilusuorituksiinsa. Viittaukset vain vahvistuivat oopperan lopun ”kunnia hallitsijalle” messuamisessa. Muutenhan oopperan juoni sisältää intohimoa, mustasukkaisuutta, juonittelua, mielenvikaisuutta ja kunnon oopperaperinteen mukaisesti lopussa tulee ruumiita.

Helikon oopperan orkesteri soitti suurella intohimolla Rimski-Korsakovin musiikkia ja solisteista pidin erityisesti Aleksei Isajevista Grigorij Grjaznoj’n roolissa. Todella hieno baritoni, jota olisi mukava kuulla toistekin.

Tsaarin morsian mainos

Estonia teatteri

The Tsar's Bride, Helikon Opera's guest performance at Estonia Theatre in Tallinn (Estonia), the 15th of October, 2016

TSAR’S BRIDE

 

Helikon Opera from Moscow was giving a guest performance of Nikolai Rimsky-Korsakov’s The Tsar’s Bride at Estonia Theatre in Tallinn (Estonia) and of course that had to be seen.

The advantage of Tallinn as an opera target is, of course, short distance to Helsinki. By boat you can reach it in a couple of hours and if the schedule requires an overnight stay, there are plenty of hotels to choose from. I normally stay either in the city center or in the old town which are only a short walk from Estonia Theatre. This time I stayed in the old city at the hotel Three Crown Residents http://threecrowns.ee, which turned out to be quite a nice place to stay and the location was ideal. 

Even though the stage in Estonia Theatre is quite small and the technique is rather humble, time after time I am surprised how good sets they can create. This time also the arched vaults and a few movable elements created a good illusion of 16^th century Russian boyar houses.

The opera itself was very Russian; the music, production and costumes. To me personally the naked upper bodies of some men (and these men were obviously carefully chosen) brought to mind the present ruler of Russia and his athletic performances. The impression was fortified by the mass-like chanting of “Glory to the Ruler” in the end of the opera. The opera itself is full of passion, jealousy, insanity and intrigues. And of course, in the end according to proper opera tradition, several people die.

The orchestra of Helikon Opera played Rimsky-Korsakov’s music with great passion and my favourite soloist was Aleksei Issajev in the role of Grigory Gryaznoy. What a beautiful baritone voice, which I would love to hear also in other roles.  
 

The Tsar's Bride

Estonia Theatre

Bollywood KaBOOM! Kaapelitehtaan Turbiinisalissa, 13.10.2016

Bollywood KaBOOM!

Tämä esitys on  sen verran kreisi, että kannattaa käydä katsomassa. Ooppera Skaala esittää yhdessä Shavan kanssa Kaapelitehtaan Turbiinisalissa (joulukuun alussa vielä yksi näytös Savoy-teatterissa) bhangra-oopperamusikaaliksi mainostettua Bollywood KaBOOM! -teosta. Teosta on kutakuinkin mahdotonta kuvata yhdellä sanalla; kyseessä on aika hämmentävä sekoitus kaikkea mahdollista.

Juonesta en osaa ihan tarkkaan sanoa, mitä se mahtoi olla, mutta jotain West Side Storyn tyyppistä draamaa siinä ilmeisesti oli. Mutta juonella nyt ei ollut niin väliä, kun mukana oli jähmeääkin jähmeämpi bhangra-tyyppi, muutama oopperalaulaja, jotka eivät varmaan olisi tarvinneet mikkejään, varsin rankasti maskeerattuja tanssijoita (olivatkohan ne joitain intialaisia taruolentoja?) ja pari ilmiselvästi musiikkiteatteria ennenkin harrastanutta tyyppiä. Laulajat lauloivat jokainen äänellään teosta varten sävellettyjä kappaleita, joissa bhangra, länsimaiset mahtipontiset musikaalisoundit, slaavilaiset pohjavireet, oopperatekniikka ja elektroninen tanssimusiikki olivat suloisessa sekasotkussa. Kun joukkoon sekoittui vielä jengimallinen puukkotaistelu ja kuolemanjälkeinen elämä, niin siitä tuli niin hilpeä sekasotku, että minä ainakin hihitin moneen otteeseen esityksen aikana.

Pipo tiukalla esitystä ei kannata tulla katsomaan, mutta jos haluaa katsoa hulvatonta hauskanpitoa lavalla, niin tämä on syksyn ehdoton must!

Bollywood KaBOOM!

Shava

Bollywood KaBOOM! at Turbiinisali (Kaapelitehdas), the 13th of October, 2016

Bollywood KaBOOM!

This performance was  so crazy that it is definitely worth seeing. Opera group Skaala together with Shava (band) performs at Turbiinisali in Kaapelitehdas (one performance in the beginning of December also in Savoy Theatre) Bollywood KaBOOM! (also called a bhangra opera musical). It is pretty much impossible to describe this performance with one word; it is a baffling mixture of everything that you can think of.

I cannot exactly say what the story was, but it had something in common with West Side Story – I think. But the story is actually a secondary issue, when you meet a bhangra guy who was as expressive as an Easter Island Moai statue, some opera singers who could have managed even without their microphones, a few heavily make-upped dancers (some Indian mythical characters?) and a couple of people who had obviously sang in musicals before, too. All singers sang with their voices songs that had been composed for this piece, where bhangra, pompous western musical sounds, Slavic tones, classical singing technique and electronic dance music formed a mad mixture. When you add a gang style fight with knives and an afterlife scene, you get such a hilarious experience that I at least giggled several times during the performance.

If you deeply despise having fun, you’d better stay at home. But if you are interested in a surreal cacophony of fun, this is the absolute must to see!

Bollywood KaBOOM!

Shava

Kuun maailma Tampereen konservatoriossa, 9.10.2016

KUUN MAAILMA

En ollut koskaan aiemmin käynyt Tampereen konservatorion esityksissä ja päätin vasta esitystä edeltävänä päivänä lähteä tätäkin oopperaa katsomaan. Pakko todeta, että olisi ollut sääli, jos en olisi esitystä nähnyt. Joseph Haydn on tunnetumpi orkesterimusiikistaan kuin oopperoistaan - minäkin olen aiemmin nähnyt vain vuosia sitten Orlando Paladinon -, mutta täytyy todella ihmetellä, miksi tätä oopperaa ei esitetä useammin. Kuun maailma on tyylipuhdas opera buffa ja sopisi hyvin esitettäväksi esim. Cosi fan tutten vaihtoehtona.

Onneksi Tampereelle on Helsingistä helppo kulkea julkisillakin; itse suosin junaa ja Pyynikkisalille voi rautatieasemalta joko kävellä (netin mukaan etäisyys on n. 2 km) tai kulkea bussilla, joita kulkee lukuisia välillä rautatieasema-Pyynikintori. Ja Pyynikintorin pysäkiltä on vain kivenheiton matka konservatorioon.

Haydnin musiikki siis soi kauniisti oopperanakin ja Erik Söderblomin ohjaus oli ihan mukava; välillä vähän liiankin roisi, mutta ei onneksi häiritsevästi. Välillä tosin lavalla oli liikaakin tapahtumia, niin että itse musiikki jäi taka-alalle, mikä harmitti. Puvustus oli hyvin buffamainen ja lavastus ihan ok. Mukana oli jopa pätkä uusinta teknologiaa eli liikkeenkaappausta. Juonen kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä, mutta olihan sitä ihan mukava katsoa.

Esiintyjistä ehdoton suosikkini oli Buonafedeä esittänyt Olli-Tapio Tikkanen. Todella hieno, tasainen baritoni-ääni ja upea esiintyminen. Tikkanen lauloi viime vuonna Timo Mustakallio –laulukilpailun finaalissa, joten ihan tuntematon suuruus hän ei ole.

Erikoisuutena täytyy vielä mainita, että tämä oli ensimmäinen oopperani, jossa yleisöä suorastaan kehotettiin ottamaan valokuvia ja laittamaan niitä sosiaaliseen mediaan.

#kuunmaailma

#kuunmaailma

#kuunmaailma

World on the Moon, Tampere Conservatory, the 9th of October 2016

WORLD ON THE MOON

I had never before been to Tampere Conservatory performances and I decided to see this opera only the day before. I do have to say that it would have been a pity to miss it. Joseph Haydn is better known for his orchestral works than for his operas – I have before seen only his Orlando Paladino years ago. However, I must wonder why this opera is not performed more often. World on the Moon is a typical opera buffa, which could easily be performed instead of e.g. Cosi fan tutte.

Fortunately getting to Tampere from Helsinki is really easy even by public transportation. I prefer to use trains and from the railway station to the Pyynikkisali is about 2 km (according to Google), which is walkable. Or you can take one of the numerous busses that go between the railway station and Pyynikintori – Conservatory is only a stone throw away from that bus stop.

Haydn music is beautiful also as an opera and the production of Erik Söderblom was nice; sometimes perhaps a bit crude but not disturbingly so. Though, every now and then there was a little bit too much going on at the stage, so that the music played a secondary role, which was a pity. Costumes followed the opera buffa traditions and the set was ok. In the second act some new technology, that is motion capture, was used. It had absolutely nothing to do with the story, but it was nice to see.

My absolute favourite singer was Olli-Tapio Tikkanen in the role of Buonafede. What a gorgeous baritone and an excellent performer! Tikkanen sang last year in the finale of Timo Mustakallio competition, so he is not totally unknown as a singer.

In the end I have to mention that this was my first opera, where people were actually asked to take photos and post them to social media!

#kuunmaailma

#kuunmaailma

#kuunmaailma

Los Elementos Savoy-teatterissa, 1.10.2016

LOS ELEMENTOS

Suomessa barokkiooppera on jo yksinään harvinaista, mutta espanjalainen barokkiooppera on todella poikkeuksellista, siispä vuonna 1718 sävelletty Antonio de Literesin Los Elementos (Luonnonvoimat) oli lähes pakko nähdä. Ooppera olikin ehdottomasti näkemisen arvoinen. Hieman erityyppinen kuin aiemmin näkemäni italialaiset barokkioopperat, läpisävelletty, mutta kyllä sen barokiksi tunnisti.

Ville Saukkosen ohjaus oli hyvin samantyylinen kuin aiemmin syksyllä Metropoliassa näkemäni Odysseuksen kotiinpaluu: taustalla video, lavastuksena sama muutamassa kohtauksessa esiintyvä tuoli ja taustatanssijat. Mutta kyllä se tässäkin teoksessa toimi, joten ei valittamista. Videoprojisoinnista vastaava Emil Sallinen oli tehnyt hyvää työtä taustojen kanssa, ne sekä selvensivät teoksen sisältöä että ohjaajan haluamaa tulkintaa. Koska alussa henkilöiden puvustus ja meikkaus oli sen verran rankkaa, että laulajia ei tahtonut tunnistaa, niin taustavideot selvensivät henkilögalleriaa kummasti. Jos videolla välkähtelee meri, niin on melko helppoa arvata, että aarian esittäjä on sitten Vesi. Myös tanssijat hoitivat roolinsa erittäin hyvin. Kenkien kopina musiikin tehosteena oli hienoa ja tanssi muutenkin nivoutui kauniisti tarinaan.

Puvustus (Tyra Therman) olikin yksi illan suurista onnistumisista. Alkuosassa kaikki oli mustan, valkoisen ja harmaan sekoitusta lukuun ottamatta Ajan punaista viuhkaa. Asut nyt ehkä olivat vähän outoja, mutta punainen viuhka loi hienoa dramaattisuutta lavalle ja kekseliäs valaistus (Anna Rouhu) ja loppuosan puvustus myös lisää lämpöä.

Varsinaisesta juonesta oopperassa ei voinut puhua. Ohjaajan ratkaisu oli tuoda luonnonvoimien tarina osaksi ilmastonmuutosta ja minusta se kyllä toimi aika hyvin. Muuten Apollon saapumisen odotus olisikin jäänyt vähän turhan kevyeksi aiheeksi.

Laulajista löysin kaksi suosikkia. Tuuli Lindebergin Auringonnousu oli kaunista kuultavaa; hieno äänen sävy ja upeaa linjaa. Toinen suosikkini oli Essi Luttisen Tuli. Todella kaunista barokkilaulua ja lumoavaa kuvioiden hallintaa.

Illan mukavaksi lopuksi pari solistia antoi aulassa nimikirjoituksia ja tietenkin minun piti saada nimikirjoitus Tuuli Lindebergiltä!

Los Elementos at Savoy Theatre, the 1st of October, 2016

LOS ELEMENTOS

If baroque opera is seldom seen in Finland, you can say that Spanish baroque opera is a real treat. So, Los Elementos (Forces of Nature) that was composed in 1718 by Antonio de Literes was almost a must to see and definitely worth seeing. A little bit different than the Italian baroque operas that I had seen before, sung through and through, but well recognized as baroque music.

Ville Saukkonen’s production was very similar to his production of The Return of Ulysses to his Homeland that I saw earlier this autumn at Metropolia Concert Hall: background video and dancers and the lonely chair in a few scenes. But since it also worked in this opera, I have nothing to complain about. Emil Sallinen, who was responsible for the videos, had done good work with them; they both made the story and the interpretation clearer. Since in the beginning both the costumes and the make-up were so heavy that it was challenging to recognize the singers, videos made also easier to see who was who. If the background shows a sea, it is pretty easy to guess that the aria is sung by Water. Also the dancers did well. Clapping shoes became an extra instrument in the orchestra and dance was an integral part of the performance.

Tyra Therman’s costumes were a huge success. In the beginning everything was a mixture of black, white and grey excluding the red fan of Time. The dresses may have been a bit weird, but the red fan created nice drama on the stage and innovative lights (Anna Rouhu) and the costumes of the second part of the opera brought also more warmth to the performance.

You can’t really say that the opera had any clear storyline. Saukkonen’s decision was to make the story of forces of nature a part of climate change and I think it worked rather well. Otherwize waiting for Apollo would have been a rather flimsy reason to sing for an hour.

I found two favourites among the singers. Tuuli Lindeberg’s Sunrise was beautiful singing; she has great timbre in her voice and such lovely lines. My second favourite was Essi Luttinen’s Fire. Gorgeous baroque singing and enchanting ornamentation of melody.

And my evening was crowned by an autograph of Tuuli Lindeberg, since a couple of the singers came after the opera to the foyer to write autographs and I, of course, had to get hers!