sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Los Elementos Savoy-teatterissa, 1.10.2016


LOS ELEMENTOS

Suomessa barokkiooppera on jo yksinään harvinaista, mutta espanjalainen barokkiooppera on todella poikkeuksellista, siispä vuonna 1718 sävelletty Antonio de Literesin Los Elementos (Luonnonvoimat) oli lähes pakko nähdä. Ooppera olikin ehdottomasti näkemisen arvoinen. Hieman erityyppinen kuin aiemmin näkemäni italialaiset barokkioopperat, läpisävelletty, mutta kyllä sen barokiksi tunnisti.

Ville Saukkosen ohjaus oli hyvin samantyylinen kuin aiemmin syksyllä Metropoliassa näkemäni Odysseuksen kotiinpaluu: taustalla video, lavastuksena sama muutamassa kohtauksessa esiintyvä tuoli ja taustatanssijat. Mutta kyllä se tässäkin teoksessa toimi, joten ei valittamista. Videoprojisoinnista vastaava Emil Sallinen oli tehnyt hyvää työtä taustojen kanssa, ne sekä selvensivät teoksen sisältöä että ohjaajan haluamaa tulkintaa. Koska alussa henkilöiden puvustus ja meikkaus oli sen verran rankkaa, että laulajia ei tahtonut tunnistaa, niin taustavideot selvensivät henkilögalleriaa kummasti. Jos videolla välkähtelee meri, niin on melko helppoa arvata, että aarian esittäjä on sitten Vesi. Myös tanssijat hoitivat roolinsa erittäin hyvin. Kenkien kopina musiikin tehosteena oli hienoa ja tanssi muutenkin nivoutui kauniisti tarinaan.

Puvustus (Tyra Therman) olikin yksi illan suurista onnistumisista. Alkuosassa kaikki oli mustan, valkoisen ja harmaan sekoitusta lukuun ottamatta Ajan punaista viuhkaa. Asut nyt ehkä olivat vähän outoja, mutta punainen viuhka loi hienoa dramaattisuutta lavalle ja kekseliäs valaistus (Anna Rouhu) ja loppuosan puvustus myös lisää lämpöä.

Varsinaisesta juonesta oopperassa ei voinut puhua. Ohjaajan ratkaisu oli tuoda luonnonvoimien tarina osaksi ilmastonmuutosta ja minusta se kyllä toimi aika hyvin. Muuten Apollon saapumisen odotus olisikin jäänyt vähän turhan kevyeksi aiheeksi.

Laulajista löysin kaksi suosikkia. Tuuli Lindebergin Auringonnousu oli kaunista kuultavaa; hieno äänen sävy ja upeaa linjaa. Toinen suosikkini oli Essi Luttisen Tuli. Todella kaunista barokkilaulua ja lumoavaa kuvioiden hallintaa.

Illan mukavaksi lopuksi pari solistia antoi aulassa nimikirjoituksia ja tietenkin minun piti saada nimikirjoitus Tuuli Lindebergiltä!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti