Kansallisoopperan syyskauden
piti alkaa Wagnerin Valkyyrialla, mutta koronan vuoksi esitykset siirrettiin
vuoden 2021 alkuun ja sijaan polkaistiin pika-aikataululla Covid fan tutte,
jonka kerrottiin perustuvan Mozartin Cosi fan tutteen ja kertovan
koronakeväästä. Teoksen libreton kirjoitti Minna Lindgren ja ohjauksesta
vastasi Jussi Nikkilä. Kun Valkyyrian siirtymisen vuoksi jouko Wagner-laulajia
oli vapaalla ja joukkoon saatiin myös Suomeen koronan jäljiltä juuttunut Karita
Mattila, niin esitysten suosiohan oli taattu.
Harvoin samassa teoksessa
Suomessa näkeekään niin hienoa kotoperäistä esiintyjäjoukkoa kuin nyt.
Kapellimestari Esa-Pekka Salosen johdettavana oli supistettu Kansallisoopperan
orkesteri ja oopperan kuoro esiintyi videon välityksellä. Pääosissa esiintyivät
Karita Mattilan lisäksi Johanna Rusanen, Minna-Liisa Värelä, Tommi Hakala, Tuomas
Katajala ja Waltteri Torikka. Puheroolissa mukana Rajapintapäällikön roolissa
oli Sanna-Kaisa Palo.
Alaotsikkonsa mukaisesti
esitys oli kohtauksia koronakeväästi. Mukaan oli saatu ahdettu kaikkea
mahdollista hallituksen tiedotustilaisuuksista, Teams-palaverien teknisistä
hankaluuksita, etäkoulusta kotiruokailuun, oopperadiivojen matkarajoituksiin,
maskikauppoihin ja ikäihmisten eristämiseen. Parhaiten mielestäni esitystä voi
kuvata sanoilla Uusi Iloinen Teatteri klassisella musiikilla. Ajoittain vitsit
olivat hyviä, ajoittain eivät ja loppua kohti esitys hieman lässähti, mikä on
tämäntyyppisissä esityksissä varsin yleistä.
Musiikillisesti esitys
oli kiinnostava. Salonen ja orkesteri aloittivat Valkyyrialla, mutta Palo
komensi heidät vaihtamaan musiikin Mozartiin, jota sitten loppuaika
kuultiinkin. Kaikki musiikki ei suinkaan ollut Cosi fan tuttesta vaan mukana
oli esim. Leporellon kuuluisa luetteloaaria Don Giovannista. Minusta oli jännä
kuulla Wagner-sopraanojen laulavan lyyrisiä rooleja ja tunnettu herrakaarti
veti roolinsa ammattitaidolla. Henkilökohtaisesti suurin herkkupalani oli
Tuomas Katajalan (olenhan hänen suuri faninsa) pihamaalta laulama seranadi
sisätiloihin teljetylle äidille. Karita Mattila esitti teoksessa useita rooleja
(oopperadiivasta ikäihmisen ja petollisen maskikauppiaan kautta konitohtoriin
ja talousasiantuntijaan) ja hänelle oli suotu mahdollisuus vetää rooleissa
kunnolla överiksi. Komeita karaktäärejä hän tekikin ja muunsi ääntään roolinsa
mukaiseksi. Palo heittäytyi puheroolissaan hienosti kyyniseksi virkamieheksi,
mutta upeimman heittäytymisen teki ehdottomasti Outi Huusko viittomakielen
tulkkina. Miten ihastuttavan ilmeikästä tulkkaamista! Huusko on nostanut
viittomakielen näkyvyyttä koronakeväänä jo hallituksen tiedotustilaisuuksissa
ja tämä ooppera osoitti vielä lisää värejä hänen rautaisessa ammattitaidossaan.
Ooppera on nähtävissä Yle
Areenassa, joten jos kenellä ei ole mahdollista nähdä sitä paikan päällä, niin
kannattaa katsoa Areenasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti