Tapiola Sinfoniettan syksyn avajaiskonsertti oli omistetut Mozartille. Orkesteri esitti kaksi Mozartin sinfoniaa: Sinfonian nro 33 B-duuri KV 319 ja Sinfonian Nro 36 C-duuri KV 425 eli ”Linziläisen”. Näistä pidin enemmän jälkimmäisestä ja kiitos siitä kuuluu teokseen kuuluville patarummuille, joiden soittajaa Antti Rislakkia oli todella mielenkiintoista seurata. En ole aiemmin ymmärtänytkään, kuinka monipuolisesti patarumpujakin voidaan soittaa.
Illan kapellimestari oli
Jonas Rannila. Olen aiemmin kuullut häntä lähinnä oopperoiden kapellimestarina,
mutta hyvin hän sai orkesterin soimaan sinfonioissakin. Hän innostuneisuuttaan
oli miellyttävää seurata.
Illan lauluosuuden
solistina oli sopraano Tuuli Takala. Itse konsertissa hän esitti kolme
Mozart-aariaa. Vaikutuin aikoinaan ensimmäisen kerran Takalan äänestä, kun hän
lauloi Yön kuningattaren roolin Kansallisoopperassa. Nyt hänen äänensä
muutoksen kuuli selvästi ja odotan kiinnostuksella, mihin kaikkeen hän vielä
muutaman vuoden kuluttua kypsyy.
Itse konsertin jälkeen
Takala ja hänen säestäjänsä Tuula Hällström esittivät vielä konsertin jatkoilla
suomalaisia lauluja. He lauloivat kaksi laulua Järnefeltiltä, Madetojalta ja
Sibeliukselta. Minuun iski eniten Leevi Madetojan Yrtit tummat. Siinä oli
jotain erityisen sydämeenkäyvää. Ylimääräisenä kuultiin vielä kaksi
kansanlaulua: Läksin minä kesäyönä käymään sekä Minun kultani kaunis on, joista
ensimmäisen sovitus oli varmasti kaunein koskaan kuulemani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti