Valkoinen ruusu Musiikkitalon Sonore-salissa, 25.9.2020

Vaikka en ole suurin modernin oopperan fani, niin jotkut niistä tekevät syvän vaikutuksen ja ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia. Kaisa Rannan tohtorintutkinnon ensimmäisenä konserttina esitetty Udo Zimmermannin Valkoinen ruusu on yksi tällaisista oopperoista. Teoksen oli ohjannut Ville Saukkonen ja Kaisa Ranta esitti Sophie Schollin roolin ja hänen veljenään Hansina lauloi Ville Rusanen.

Ooppera perustuu tositapahtumiin. Valkoinen ruusu  oli 1940-luvun Saksassa, Münchenissä syntynyt vastarintajärjestö, joka vastusti natseja ja toista maailmansotaa rauhanomaisesti kirjoittamalla ja levittämällä natseja kritisoivia lehtisiä. Vuonna 1943 sisarukset vangittiin ja tuomittiin maanpetoksesta kuolemaan. Ooppera sijoittuu heidän viimeiseen yöhönsä vankilassa ja  Wolfgang Willaschekin libretto perustuu sisarusten päiväkirjamerkintöihin ja kertoo sisarusten ajatuksista ja muistoista.

Kaisa Rannan sopraano sopi Sophien rooliin erinomaisesti. Tosin baritoni Ville Rusanen sopi Hansin rooliin vielä paremmin siitä huolimatta, että rooli on kirjoitettu tenorille. Oopperan säestyksestä huolehtivat Pasi Helin (piano) ja Marko Valtonen (harmonikka). Instrumentit kuulostavat ehkä vähän erikoisilta oopperaan, mutta Zimmermannin musikkiin ne sopivat erinomaisesti. Ja osaavien soittajien käsissä niiden ääni välillä pauhasi, välillä kuiskasi luoden hienon tunnekudoksen.

Myös Ville Saukkosen ohjausta on pakko kehua. Teos oli pienieleinen, mutta vaikuttava. Kokonaisuus oli välillä suorastaan hypnoottinen ja vaikka ooppera ei varmasti oli helpoimpia ymmärtää tai teemaltaan keveimpiä, niin se on ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Mielestäni illan suuri tähti oli myös Titus Torniainen, joka vastasi valosuunnittelusta. Hän loi muuten lähes pimeällä ja tyhjälle (lavasteina oli vain kaksi tuolia, huopaa ja peltilautasta) lavalle valojen avulla vankisellit sekä kokonaisen elämän muistoineen. Koska teoksessa ei ollut heijastettua tekstitystä ja pimeässä salissa oli mahdotonta lukea tekstiä libretostakaan, niin Torniaisen valot auttoivat ymmärtämään kunkin kohtauksen teemoja.