Jukka Linkolan ooppera Hiljaiset perivät maan piti alun perin esittää Ilmajoen musiikkijuhlilla jo vuonna 2020, mutta koronan vuoksi sitä jouduttiin siitämään kahteen otteeseen. Ooppera kertoo lapuanliikkeestä useamman keskushenkilön kautta. Teoksen rakkauspari on vankileirilläkin ollut entinen punavanki Olavi Miekka (roolissa piti laulaa Ville Rusasen, mutta hän oli sairastunut ja siksi roolin lauloi kulisseista baritoni Tuomas Lehtinen ja näytteli lavalla Seinäjoen kaupunginteatterin Jussi Jätinvuori) ja nimismiehen tytär Regina Holberg (Sanna Iljin). Lisäksi yksi päähenkilöistä oli lapuanliikkeen johtaja Vihtori Kosola, jota esitti näyttelijä Taneli Mäkelä. Ja kolmantena suurempana tarinana kulki kertomus työläisperheessä kasvaneesta, mutta lapuanliikkeeseen liittyneestä Penjaami Turakasta (Akseli Ferrand). Oopperassa siis Miekka ja Holberg rakastuvat ja menevät naimisiin. Holberg oppii vähintäänkin ymmärtämään miehensä poliittista kantaa, mutta oopperan lopussa hänet ammutaan osapuolten välienselvittelyssä. Turakka puolestaan surmaa oman isänsä puolittain vahingossa ja tunnostuskissaan hirttäytyy. Ja kaiken keskellä kehystarinassa Vihtori Kosola johtaa liikettä ja kiihottaa kansaa toisiaan vastaan.
Ilmajoen ulkoilmanäyttämö
joen rannalla on ainakin kauniina kesäpäivänä todella mukava paikka katsoa
oopperaa. Marjatta Kuivaston lavasteet olivat oivaltavat: korkeita seiniä ja
portaita käytettiin kekseliäästi ja erityisen paljon pidin pikkutaloista, jotka
ilmensivät kohtausten tapahtumispaikkoja. Itse ooppera ei mielestäni ollut
kovin ihmeellinen. Ajoittain se oli koskettava ja ajankohtainenkin pohtiessaan
ihmisten vastakkainasettelua, mutta mukana oli toisaalta paljon sellaistakin,
jonka olisi voinut hyvin jättää pois oopperan tarinan siitä mitenkään
kärsimättä; yhtenä esimerkkinä mainittakoon Mari Palon esittämä superkliseinen Minna
Craucher.
Toisaalta
oopperassa oli myös hetkensä. Minusta yksi hienoimmista hetkistä oli Iivari Viljasen
(tenori Ilkka Hämäläinen) hieno aaria, jonka hän lauloi juuri ennen kuin hänen
poikansa tappaa hänet. Sitä ennen Hämäläinen ei ollut laulussaan erityisesti
loistanut, mutta kyseinen aaria oli nappisuoritus sekä äänellisesti että
esityksellisesti.
Muuten mielestäni
oopperan tähti oli Essi Luttinen, joka esitti opettaja Hilja Riipisen roolin.
Kaunista laulua ja hieno roolisuoritus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti