Kansallisoopperan lämpiökonsertti, 30.4.2022

Kansallisoopperan laulajat esiintyvät säännöllisesti myös ilmaiskonserteissa oopperan lämpiössä. Konserttien suosio on kasvanut vuosi vuodelta ja tänäkin vappuaattona lämpiö oli täpötäynnä innokkaita musiikin kuuntelijoita.

Konsertin aloittivat bassot Juha Pikkarainen ja Marko Nykänen Rigoletton ja Sparafucilen duetolla, joka olikin oikein valloittava esitys. Pikkarainen jatkoi vielä Rigoletton aarialla Pari siamo. Tämän jälkeen mezzosopraano Monika-Evelin esitti Sergei Rahmaninovin Syreenin ja Pjotr Tšsaikovskin Ni slova o drug moj’n. Liiv esitti molemmista teoksista hyvin surumieliset tulkinnat, vaikka Tšaikovskin laulussa – ainakin sanoissa – puhutaan paljon myös onnesta. Venäläinen teema jatkui myös tenori Heikki Hattusen esityksessä. Aaria Kuda, kuda Jevgeni Oneginista on yksi lempiaarioista Pjotr Tšaikovskin oopperoissa, mutta se vaatii erinomaista tenoria iskeäkseen kunnolla. Hattusen ääni ei ole sen tyyppinen, että yleensä innostuisin siitä, mutta hän teki suorastaan erinomaisen tulkinnan tästä aariasta, joten olin todella tyytyväinen. Seuraavaksi siirryttiinkin sitten saksalaiseen musiikkiin, kun Marko Nykänen esitty Carl Loewen Meresleuchtenin ja Heimlickeitin. Näihin lauluihin en oikein päässyt mukaan ja jäinkin odottamaan sopraano Polina Liivin esitystä Leonoran aariasta O mio Fernando Gaetano Donizettin oopperasta La Favorita. Liivin on kyllä erittäin kaunis ääni, mutta itse esitys jäi sieluttomaksi.

Väliajan jälkeen baritoni Dong-Hoon Han esitti kolme laulua Franz Schubertin Winterreisesta. Tarvinneeko kertoa edes, että viime aikojen hienojen Winterreise-esitysten jälkeen Hanin tulkinta ei juuri innostanut. Sopraano My Johansson esitti seuraavaksi Amelian aarian Ecco l’orrido campo Giuseppe Verdin oopperasta Naamiaishuvit. Johanssonin esitys ei vielä ihan täydellinen ollut, mutta sen verran lupaava se oli, että odotan mielenkiinnolla hänen seuraavia esityksiään. Seuraavaksi sopraano Tatjana Romanova-Vorotsova esitti aarian Casta Diva Vincenzo Bellinin oopperasta Norma. Kyseinen aaria on supervaikea, mutta Romanova-Vorontsovan esitys oli oikein hyvä. Jonkin verran hän helpotti aaria hengittämällä fraasien keskellä, mutta tällaisessa vapaamuotoisessa tilanteessa se sallittakoon. Viimeiseksi vielä Polina Liiv esitti Charlotten aarian Va! Laisse couler mes larmes Jules Massenet’n oopperasta Werther. Esitys jäi täsmälleen yhtä hengettömäksi kuin hänen ensimmäinen aariansa. Kokonaisuutena konsertti oli kuitenkin erittäin mukava ja mielenkiintoinen kokemus ja rohkaisee kyllä menemään katsomaan tuleviakin lämpiökonsertteja.