Sibelius Akatemian oopperaluokan opiskelijoiden piti esittää yhden illan aikana kaksi pienoisoopperaa, mutta sairastapausten vuoksi he pystyivät esittämään vain Gioachino Rossini La Gazzettan (Sanomalehti) ja Gaetano Donizettin Il Campanello (Yökello) jäi pois ohjelmistosta. Onneksi olin kerran nähnyt Yökellon jo Budapestissä, joten olin tyytyväinen, että jos peruutus oli tultava, niin se koski sentään oopperaa, jonka olin jo joskus nähnyt.
Sanomalehti kertoo
kunnianhimoisesta isästä, joka tarjoaa tytärtään vaimoksi
sanomalehti-ilmoituksella. Harmi vaan, että tyttö on jo rakastunut mieheen,
joka ei isälle kelpaa. Tarinassa on myös toinen isä, jolla on naimaikäinen
tytär ja johon toinen mies tietysti rakastuu ensisilmäyksellä. Sitten tietenkin
pariskunnat ja isät sekoilevat, kunnes lopulta oikeat pariskunnat saavat
toisensa.
Täytyy myöntää, että
ooppera ei nyt ollut mitenkään parasta Rossinia, mutta visuaalisesti se oli
ihan mukava. Taina Relanderin suunnittelemat puvut olivat kivan värikkäitä ja
yksinkertainen pöydät ja tuolit -lavastus toimi niiden kanssa erinomaisesti.
Solistit selvisivät
rooleistaan kunnialla, mutta en varsinaisesti ihastunut keneenkään ylitse
muiden. Ehkä syynä oli varsin mitäänsaamaton tarina, mutta esitys oli jollain
tasolla hieman hengetön. Mutta en halua syyttää esiintyjiä siitä, että
kliseiseen tarinaan ei synny mitään ihmeempää hehkua. Itse teos vain ei ollut
kovin muistiinjäävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti