Lauantaina 25.8.
tuli täyteen sata vuotta Leonard Bernsteinin syntymästä ja juuri siksi se oli
oikea päivä käydä katsomassa hänen oopperamaisin operettinsa Candide
Savoy-teatterissa. Viimeksi Candide onkin esitetty Helsingissä 40 vuotta
sitten. Operetti perustuu Voltairen samannimiseen romaaniin.
Teoksen juoni on
pähkähullu ja kutakuinkin mahdoton selittää muutamalla sanalla, mutta
yritetään. Optimistinen Candide ja kaunis Cunegonde ovat kasvaneet yhdessä ja
haluavat naimisiin (joskin heillä on aika erilainen käsitys avioliitostaan).
Rakastavaiset joutuvat eroon, matkustelevat pitkin poikin maapalloa ja
kohtaavat vastoinkäymisiä toisensa jälkeen (pari haaksirikkoa, tulivuoren
purkaus, murhanhimoinen väkijoukko, valkoinen orjakauppa vain muutaman mainitakseni).
Lopulta rakastavaiset päätyvät avioon pienessä maalaiskylässä. Voltaire
kirjoitti teoksen satiiriksi, mutta tämän esityksen aikana ei juuri ennättänyt
filosofioita pohtimaan, niin räväkkää meno näyttämöllä oli.
Pidin kovasti Tuomas Parkkisen ohjauksesta. Se oli sopivan vauhdikas ja kuoron ja pahvisten lisätarvikkeiden avulla luotiin ihan ”uskottavat” meri- ja viidakkokohtaukset. Helsinki Sinfonietta kapellimestari Jonas Rannilan johdolla soitti upeasti ja Candide-kuoro oli kerrassaan mahtava!
Hyvin solistitkin selvisivät vaativista rooleistaan. Suurin tähti oli Kaisa Ranta, joka lirkutteli Cunegonden vaikeat kuviot vakuuttavasti ja onnistui silti tekemään täysin päättömästä roolihahmostaan uskottavan. Tero Harjunniemi oli myös onnistunut naiivina Candidena ja itse pidin myös Jussi Merikannon jykevän tulisesta Maximilianista.
Esitys sai todella hyvälle tuulelle ja suosittelen lämpimästi sitä kaikille pientä piristystä kaipaaville. Näytöksiä on jäljellä vielä kaksi (tiistaina 28.8. ja keskiviikkona 29.8.) ja lippuja saa www.lippu.fi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti