Samaan aikaan Helsingin
juhlaviikkojen kanssa vietetään nyt ensimmäistä kertaa uutta oopperafestivaalia
(Helsinki Opera Festival), jonka on tarkoitus tuoda uusimmat tuulahdukset
Euroopan oopperakentältä. Tänä vuonna Helsingin Koominen Ooppera teki
yhteistyötä puolalaisen orkesterin ja kuoron Capella Cracoviensiksen kanssa ja
Kulttuuritalolla esitettiin Stanislaw Moniuszkon oopperaa Halka. Valitettavasti
suuri yleisö ei vielä ainakaan näyttänyt löytäneen festivaalia, sillä lippuja
esityksiin oli myyty kovin vähän. Täytyy toivoa, että jatkossa markkinointi
onnistuu paremmin, sillä muuten festivaalin tarina voi jäädä turhan lyhyeksi.
Kulttuuritalolla
esitettiin Halkasta sen kaksinäytöksinen versio, jota ei aiemmin Suomessa
olekaan nähty. Moniuszkon muusiikki oli romanttissävyistä ja kuullun
perusteella voisin hyvinkin käydä joskus katsomassa myös pidemmän,
nelinäytöksisen version.
Oopperan juoni ei varsinaisesti juhli omaperäisyydellään, sillä se kertoo nuoresta maalaistytöstä Halkasta, joka on rakastunut rikkaan perheen poikaan Janusziin. Poika viettelee tytön, vedättää häntä oikein kunnolla ja menee tietenkin lopulta naimisiin rikkaan nuoren Zofian kanssa. Rakkauteen pettynyt Halka hukuttautuu.
Ottaen huomioon
Kulttuuritalon lavan asettamat rajoitteet esitykselle ja akustiikan, joka
välillä kadotti äänet, esitys oli oikein onnistunut. Capella Cracoviens –kuoro oli
tutustumisen arvoinen ja solistit suoriutuivat rooleistaan hyvin. Suosikkini
solisteista oli Halkan esittäjä Natalia Kawałek. Moniuszko oli kirjoittanut hänelle todella
kauniita aarioita. Pidin toisesta näytöksestä vielä enemmän kuin ensimmäisestä:
Halkalla oli siinä kauneimmat aariansa ja sekä Kawałekin ääni että rooliin eläytyminen pääsivät siinä
oikeuksiinsa vieläkin paremmin. Sebastian Szumski teki myös vakuuttavan
roolityön nilkkinä Januszina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti