maanantai 27. elokuuta 2018

Halka Kulttuuritalolla, 25.8.2018

Samaan aikaan Helsingin juhlaviikkojen kanssa vietetään nyt ensimmäistä kertaa uutta oopperafestivaalia (Helsinki Opera Festival), jonka on tarkoitus tuoda uusimmat tuulahdukset Euroopan oopperakentältä. Tänä vuonna Helsingin Koominen Ooppera teki yhteistyötä puolalaisen orkesterin ja kuoron Capella Cracoviensiksen kanssa ja Kulttuuritalolla esitettiin Stanislaw Moniuszkon oopperaa Halka. Valitettavasti suuri yleisö ei vielä ainakaan näyttänyt löytäneen festivaalia, sillä lippuja esityksiin oli myyty kovin vähän. Täytyy toivoa, että jatkossa markkinointi onnistuu paremmin, sillä muuten festivaalin tarina voi jäädä turhan lyhyeksi.

Kulttuuritalolla esitettiin Halkasta sen kaksinäytöksinen versio, jota ei aiemmin Suomessa olekaan nähty. Moniuszkon muusiikki oli romanttissävyistä ja kuullun perusteella voisin hyvinkin käydä joskus katsomassa myös pidemmän, nelinäytöksisen version.

Oopperan juoni ei varsinaisesti juhli omaperäisyydellään, sillä se kertoo nuoresta maalaistytöstä Halkasta, joka on rakastunut rikkaan perheen poikaan Janusziin. Poika viettelee tytön, vedättää häntä oikein kunnolla ja menee tietenkin lopulta naimisiin rikkaan nuoren Zofian kanssa. Rakkauteen pettynyt Halka hukuttautuu.

Ottaen huomioon Kulttuuritalon lavan asettamat rajoitteet esitykselle ja akustiikan, joka välillä kadotti äänet, esitys oli oikein onnistunut. Capella Cracoviens –kuoro oli tutustumisen arvoinen ja solistit suoriutuivat rooleistaan hyvin. Suosikkini solisteista oli Halkan esittäjä Natalia Kawałek. Moniuszko oli kirjoittanut hänelle todella kauniita aarioita. Pidin toisesta näytöksestä vielä enemmän kuin ensimmäisestä: Halkalla oli siinä kauneimmat aariansa ja sekä Kawałekin ääni että rooliin eläytyminen pääsivät siinä oikeuksiinsa vieläkin paremmin. Sebastian Szumski teki myös vakuuttavan roolityön nilkkinä Januszina.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti