Gustav Mahlerin 8. sinfonia Helsingin Musiikkitalossa, 24.8.2018

Helsingin juhlaviikoilla esitetään tänä vuonna myös Suomessa varsin harvoin esitetty Gustav Mahlerin 8. sinfonia. Syy siihen, että sinfoniaa ei kuulla ihan joka välissä, on yksinkertaisesti sen koko: mukana kolme sopraanoa, kaksi alttoa, tenori, baritoni, basso, kaksinkertainen sekakuoro, poikakuoro, laajennettu orkesteri ja urut. Sinfoniaa kutsutaan myös Tuhannen sinfoniaksi, joka johtuu siitä, että ensiesityksessä vuonna 1910 mukana oli yli tuhat soittajaa ja laulajaa. Musiikkitalossa ei ihan näin suurta määrää väkeä nähty, vaan esiintyjiä oli reilut 350, mutta laulajiksi oli värvätty joukko suomalaisia oopperatähtiä: Camilla Nylund, Helena Juntunen, Anu Komsi, Lilli Paasikivi, Tuija Knihtilä, Tuomas Katajala, Mika Kares ja ulkomaisena vahvistuksena Stephen Gadd alun perin mukaan ilmoitetun Tommi Hakalan sijalla. Harvoin tätä joukkoa yhdessä samalla lavalla nähdään.

Paikan päällä kuultuna teos oli todella vaikuttava. Hannu Linnun johtamana Radion sinfoniaorkesteri soitti loistokkaasti sinfonian jyrisevät osuudet, mutta suurimman vaikutuksen tekivät nimenomaan seesteiset, hiljaisemmat kohdat. Yksinäisen viulun soidessa kyyneleet lähes nousivat silmiin.

Kahdeksas sinfonia on kieltämättä rakenteeltaan hieman erikoinen, sillä ensimmäinen osa (Veni, creator spiritus) on sävelletty katoliseen helluntai-illan vesperiin ja toinen osa on vuorostaan loppunäytös Goethen Faustista. Kuulijan sopii vain ihmetellä, miksi nämä kaksi on yhdistetty yhteen teokseen. Mutta unohtamalla moiset pohdinnat pystyy hyvin keskittymään musiikin ilmaisuvoimaan.

Kuoroilla on kahdeksannessa merkittävä osuus ja hyvin he urakastaan selvisivätkin. Mukana oli Musiikkitalon oman kuoron lisäksi Cantores Minores ja ns. Festivaalikuoro, joka koostui kolmesta eri kuorosta (Kampin Laulu, Spira Ensemble ja Tapiolan Kamarikuoro). Toisen osan alun kuorokohtaus oli ehdoton suosikkini.

Solistit olivat, kuten nimilistasta saattoi olettaakin, hyviä. Jälleen tuntuu vähän brutaalilta nostaa mitään hetkiä ylitse muiden, mutta Camilla Nylund oli omassa osuudessaan henkeäsalpaava. Myös Nylundin, Knihtilän ja Paasikiven ensemble-osuus oli erittäin vaikuttava. Ja tietenkin mukana oli myös Tuomas Katajala, jolle näyttää sopivan myös Mahler. Ja jälleen kerran Anu Komsin korkeat, heleät äänet olivat uskomattoman kaunista kuultavaa.