Kristine Opolais Turun konserttisalissa, 10.8.2018

Olen kuullut todella monen ihmisen ihmettelevän, miten ihmeessä Turun musiikkijuhlat aina onnistuu samaan klassisen laulun suuria nimiä konsertteihinsa. Tänä vuonna oli vuorossa Kristine Opolais, joka on jo useamman vuoden ajan esiintynyt maailman tunnetuimmissa oopperataloissa päärooleissa. Illan orkesterina toimi Radion sinfoniaorkesteri kapellimestarinaan Hannu Lintu.

Joudun ihan ensimmäiseksi toteamaan, että minusta ei tullut konsertin myötä Opolaisin fania. Kyllähän hän nuotit tavoitti ja herkemmissä ylä-äänissä hänen äänensä soi ajoittain todella kauniisti, mutta mielestäni esitys oli sieluton. Ja ooppera ilman sielua on - noh - nuotteja. En voinut välttyä mielikuvalta, että ohjelmisto oli rakennettu mahdollisimman dramaattiseksi ja draama rakennettiin käsien vääntelyllä ja puskemiseksihan se sitten meni.

Illan ohjelmisto oli kokonaisuutena vähintäänkin mielenkiintoinen. Mietin kovasti, mikä oli mahtanut olla ohjelman laatimisessa punaisena lankana. Opolaisin aariat ja RSO:n aarioiden välissä soittamat kappaleet olivat varsin erityyppisiä ja en kyennyt aina löytämään niitten välille sidoksia. Saman tien haluan kuitenkin tehdä selväksi, että pidin RSO:n esityksistä todella paljon. Erityisesti Sebastian Fagerlundin Drifts and Aulis Sallisen Shadows olivat superhienoja ja nautin niiden seuraamisesta täysin sydämin. Mahtavaa musiikkia ja todella kiehtovaa sävelkieltä.