Pyhä Birgitta -ooppera Naantalin kirkossa, 23.8.2018

Vaikka enemmistö suomalaisista on edelleenkin luterilaisen kirkon jäseniä, niin maalla on toki vahva katolinen historia. Tämä historia näkyy selvästi Naantalin kirkossa, joka on tuhoutuneen birgittalaisluostarin ainoa jäljellä oleva rakennus. Kirkon ulkoasu on vuosisatojen saatossa säilynyt lähes ennallaan, mutta sisäpuolelta kirkko on tänä päivänä hyvin erilainen kuin luostarin loiston päivien aikaan. Tässä kirkossa esitetään tällä viikolla (viimeiset esitykset perjantaina 24.8.) Pyhä Birgitta –oopperaa, joka kertoo birgittalaisjärjestön perustajan, Pyhän Birgitan elämästä ikään kuin hänen imettäjänsä Annan silmin. 

Tässä oopperassa erittäin suurta osaa näyttelee nimenomaan Naantalin kirkko. Kirkon vaaleat holvit ja erikoinen akustiikka vaikuttavat oopperakokemukseen suuressa määrin. Ohjaaja Ville Saukkonen on varmasti saanut miettiä moneen otteeseen, miten kirkon hyvät ja huonot puolet säilyvät tasapainossa esityksen aikana.

Pyhä Birgitta oli ruotsalainen nainen, josta avioliiton, kahdeksan lapsen ja leskeyden jälkeen tuli nunna. Hän perusti ensimmäisen birgittalaisjärjestön oman luostarin Ruotsin Vadstenaan. Ooppera kertoo ajanjaksosta toiseen hypähdellen Birgittan tarinan nuoresta tytöstä hänen hautajaisiinsa.

Naantalin kirkon holvit saavat äänen kaikumaan kunnolla ja parhaimmillaan tämä oli kuoron osuuksissa. Kamarikuoro Auditen laulu kuulosti huikealta. Kuoro lauloi yleisön saapuessa hymnejä Cantus Sororum –kokoelmasta ja oli suorastaan sääli, että yleisön rupattelu välillä melkein peitti upean laulun. Ja esityksen aikanakin kuoron laulu kirkon takaosasta kaikui todella vaikuttavasti ja ihastuin heidän esitykseensä perinpohjin. Solistien vuorostaan laulaessa alttarilla, kaiku aiheutti sen, että sanoista ei monin paikoin tahtonut saada selvää. Suosittelenkin kaikkia lukemaan libreton ennen esitystä (se ei ole kovin pitkä), sillä se helpottaa tapahtumien seuraamista huomattavasti.

Kuoron lisäksi erityiskehut saa tällä kertaa valaistus, josta vastasi Mari Agge. Ympäristö ei varmasti ollut helpoin mahdollinen, mutta Aggen valaistus oli sekä tapahtumiin sopivaa että kekseliästä. Kuten sanoin, Naantalin kirkon roolityö oli teoksessa merkittävä ja oopperan vaikuttavuus olisi ollut varmasti aivan erilainen toisessa ympäristössä.

Jani Sivénin musiikki oli minun korvissani kiinnostavimmillaan (kuoron lisäksi) urkujen liittyessä mukaan. Urut vaan sopivat niin hyvin oopperan teemaan ja esitysympäristöön. Ja lisäkuriositeettina voinen mainita, että esityksen tehoa ei ainakaan vähentänyt se, että yleisössä oli myös joukko birgittalaisjärjestön nunnia. Hekin ilmeisesti halusivat nähdä perustajansa elämästä kertovan oopperan kantaesityksen.