perjantai 17. elokuuta 2018

Suuri Oopperagaala Lohjalla, 16.8.2018


Lohja Soi (entiset Lohjan tenoripäivät) järjesti perinteidensä mukaisen Suuren Oopperagaalan Lohjan Laurentius-salissa. Salin akustiikka ei ehkä ole maailmanluokkaa, mutta tämän vuoden esiintyjät olivat kyllä todellisia huippuja: basso Mika Kares, tenori Tuomas Katajala, mezzosopraano Monica Groop ja sopraano Camilla Nylund. Orkesterina toimi Lohjan kaupunginorkesteri kapellimestarinaan Markus Lehtinen. Ja illan juonsi (hieman laverrellen) Aarno Cronvall.

Illan ohjelmistossa oli aarioita, duettoja ja alkusoittoja useilta eri säveltäjiltä (Bizet, Dvořák, Massenet, Mozart, Saint-Saëns, Tšaikovski, Wagner, Verdi, von Weber) ja ilta oli täynnä hienoja hetkiä.

Mitkä olivat sitten mielenpainuvimmat esitykset minun mielestäni? Listan laatiminen ei ole kovin helppoa ja välillä jouduin lähes vetämään arpaa kahden esityksen välillä, mutta tässä jokaiselta esiintyjältä yksi herkkuhetki perusteluineen:

Mika Vareksella on jo runsain mitoin lavakarismaa ja iän myötä häneltä voi odottaa vielä lisää. Itse pidin hänen gaalaillan esityksistään eniten Mozartin Wer ein Liebchen hat gefunden –aariasta oopperasta Ryöstö Seraljista. Kares tuntui olevan kuin kotonaan Osminin roolissa ja esitys oli todella mieleenpainuva.

Iki-ihanalta Tuomas Katajalalta valitsen vuorostaan von Weberin Durch die Wälder, durch die Auen –aarian Taika-ampujasta ihan jo ihan siitä syystä, että aaria on Katajalan uutta ohjelmistoa (hän esiintyy Maxin roolissa Wienissä ensi keväänä). Lisäksi hän sai aarian sellaista iskua aikaan, että koko aaria esiintyi ainakin minun silmissäni ihan uudessa valossa.  

Monica Groopin tähtiaaria oli vuorostaan Saint-Saënsin Mon coeur s’ouvre a ta voix oopperasta Simson ja Delila. Groopin ylivertainen kyky saada äänensä kuvastamaan tunnetiloja saa kuulijan kuin kuulijan haltioitumaan. Tämäkin aaria meni suoraan sydämeen.

Yksi eniten etukäteen odottamistani aarioista oli Camilla Nylundin esittämä Wagnerin Dich Teure Halle Tannhäuserista. Kyseinen aaria on jo ihan aariana kaunis, mutta Nylundin tulkinta siitä on suorastaan uskomaton. Kämmenet hellinähän esitykselle joutui taputtamaan.  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti