Toinen kroatialaisten vieraiden ooppera Savonlinnan oopperajuhlilla oli Giacomo Puccinin pienoisooppera Gianni Schicchi. Tätä oopperaa esitetään varsin säännöllisesti, joten mitään suuria yllätyksiä en odottanut.
Myös oopperan juoni
on huomattavasti yksinkertaisempi kuin Busonin Harlekiinin. Buoso Donati on
kuollut ja hänen sukulaisensa kauhistuvat, kun he löytävät testamentin, jonka
mukaan Buoson omaisuus menee luostarille. Apuun kutsutaan Gianni Schicchi, joka
keksiikin keinon korjata asia. Hän teeskentelee olevansa Buoso ja sanelee
notaarille uuden testamentin, jossa rahavarat jaetaan sukulaisten kesken, mutta
tärkein omaisuus määrätään ”hyvälle ystävälleni Gianni Schicchille”. Sukulaiset
ovat raivoissaan, mutta eivät voi tehdä mitään, koska ovat itse olleet mukana
juonessa ja testamentin väärentäminen on rikos. Kiitos uuden testamentin suvun
nuori mies saa kuitenkin luvan mennä naimisiin Schicchin tyttären kanssa, josta
on tullut rikas perijätär väärän testamentin avulla.
Schicchin ohjaus
(Fabrizio Melano) ei ollut mitenkään poikkeava tai erityisen kiinnostava vaan
pikemminkin linjaa perusooppera. Jälleen laulajia ei voi kehua loistaviksi,
mutta ooppera oli kuitenkin huomattavasti viihdyttävämpi kuin Harlekiini. Ja
sopraano Darija Auguštan
esitti Laurettan kuuluisan aarian ”O mio babbino caro” erinomaisesti, joskin
hieman ihmettelin, kun yleisö aloitti aplodit ennen kuin aaria oli edes
päättynyt. Ilmeisesti kaikki eivät kuitenkaan tienneet, miten se päättyy. Kaiken
kaikkiaan oopperasti siis jäi ihan mukava maku suuhun, vaikka se nyt ei ollut
mikään suunnaton taiteen riemuvoitto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti