Eurajoki Bel Canto sai viimein kaikkien koronahässäköiden jälkeen esitettyä myös Richard Wagnerin Ringin viimeisen osan, Jumalten tuhon. Istumalihaksia teossarja vaatii myös katsojilta ja varsinkin kun tämä sarja on esitetty Eurajoen kirkossa eli penkkejä ei voi kehua kovin istumaystävällisiksi, urakka on ollut melkoinen, mutta mitäpä sitä ei mielenkiintoisen Wagner-sarjan takia tekisi.
Jumalten tuhon juoni
on yksinkertaistettuna seuraava (tapahtumat jatkuvat suoraan siitä mihin edellinen
ooppera eli Siegfried loppuu): Siegfried lähtee Brünnhilden luota ja saapuu Guntherin
ja Gutrune (sisarukset) luo. Hagen, joka himoaa Siegfriedin Brünhildelle tämän
suojaksi antamaa sormusta, on taivutellut Gutrunen antamaan lemmenjuomaa Siegfriedille,
joka sen vuoksi unohtaa Brünnhilden ja rakastuu Gutruneen. Ideana on, että Siegfried
Gutrunen saadakseen huijaa Brünnhilden taikakypärän avulla Guntherin
puolisoksi. Näin käykin. Hagen saa Siegfriedin vannomaan henkensä uhalla, että
ei ole luvannut Brünnhildelle liittoa, joka sitten Siegfriedin muistin palatessa
paljastuu valheeksi ja Hagen surmaa Siegfriedin. Brünnhilde seuraa Siegfriediä roviolle
ja sormus sinkoutuu takaisiin Rheiniin, josta se alun perin varastettiin.
On ollut elämys
kuulla koko Ring soitettuna uruilla ja laulettuna lähes täysin kotimaisin
voimin. Produktion jäsenet ovat myös ooppera oopperalta parantaneet järjestelyjä.
Ensin urkuparven esiintyjia projektoitiin vain kirkon seinille, mutta sitten
tulivat monitorit ja tässä viimeisessä oopperassa kameratkin on suunnattu jo
niin, että monitoreilta näki esiintyjät varsin hyvin. Ja nyt librettokin oli jo
kaksikielinen (saksa ja suomi), kun se aiemmin oli ollut vain suomeksi. Myös
libreton koko oli nyt käyttäjäystävällinen A5. Tosin suurempia ja suurempifonttisia
librettoja oli myös tarjolla vähän heikommin näkeville.
Eurajoki Bel
Canto on onnistunut Ringin oopperoiden miehityksessä koko ajan varsin hyvin.
Tällä kertaa suurin pettymys oli se, että Brünnhilden roolin alkuperäinen
esittäjä Hannakaisa Nyrönen oli sairastunut (ja niin kuin minä olin odottanut
hänen esiintymistään!) ja roolin lauloi viikon harjoittelun jälkeen Kaisa
Kraft. Ihan mukavasti hän olosuhteet huomioon ottaen roolista selvisi, mutta
onhan se selvä, että noin lyhyellä harjoituksella ei vielä eläytyminen ihan
kohdallaan ole.
Illan ehdoton
kuningas oli Hagenin roolin laulanut Mika Kares. Hän oli ainut, joka lauloi
ihan nuotteja ja eläytyi urkuparvellakin rooliin loistavasti. Ei ihme, että
menestystä on tullut myös maailmalla. Toinen laulaja, jonka haluan nostaa
esiin, oli Guntherin roolin laulanut Samuli Takkula. Hän on ooppera oopperalta
parantanut esiintymistään ja Guntherina hän oli erinomainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti