Parin koronan vuoksi tehdyn peruutuksen jälkeen amerikkalainen baritoni Thomas Hampson pääsi vihdoin esiintymään Turun Musiikkijuhlilla. Konsertin otsikko oli Songs of America, mutta ensimmäiset Hampsonin esittämät laulut olivat kuitenkin saksaksi, mikä vaikutti aluksi hieman hassulta. Selitys oli kuitenkin yksinkertainen: illan laulut olivat alaotsikon Freiheit – Freedom (Vapaus) alla ja siihen teemaan alun saksankielisetkin laulut sopivat hyvin.
Useimmiten klassisen
laulun konserteissa solistit esittävät vähintäänkin jonkin verran ooppera-aarioita,
mutta Hampsonin konsertti keskittyi nimenomaan lauluihin ja nekään eivät olleet
niitä kaikkein tunnetuimpia.
Itse pidin
varsinkin väliajan jälkeen esitetyistä amerikkalaisten säveltäjien lauluista.
En tuntenut niistä ainuttakaan entuudestaan, mutta ne olivat kiinnostavia;
mukana oli musiikkia eri kansanryhmiltä USA:sta, mikä antoi mahdollisuuden
saada laajempaa kuvaa maan musiikista ja musiikin historiasta. Hienointa
konsertissa oli se, että sekä sävellykset, että sanoitukset olivat erittäin
vahvoja ja olisivat varmasti toimineet hyvin erillisinäkin teoksina. Thomas
Hampsonin säestäjänä oli pianon ääressä Vlad Iftinca ja upean musiikin ansiosta
hänen roolinsa oli ehkä jopa vahvempi kuin säestäjän rooli yleensä.
Thomas Hampson ei
ole enää ihan mikään pikkupoika, mutta hänen äänensä on edelleen upeassa
kunnossa, joten hänen lauluaan oli nautinto kuunnella. Mukavaa oli myös se,
että hän halusi kertoa yleisölle suhteestaan lauluihinsa ja konsertin teemaan,
minkä vuoksi hän molemmissa konsertin osioissa myös puhui pitkät pätkät
yleisölle. Mies voisi eläköidyttyään ryhtyä vaikka politiikoksi, niin
sujusanainen hän oli.
Koko konsertti
oli siis mieleenpainuva, mutta suurimman vaikutuksen teki ehdottomasti Michael
Doughertyn säveltämä Letter to Mrs. Bixby, jonka sanat ovat Abraham Lincolnin
kirjeestä naiselle, joka menetti viisi poikaansa sisällissodassa. Sekä musiikki
että sanat olivat tavattoman kauniita ja koskettavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti