Joroisten musiikkipäivät järjestävät konserttejaan useissa, melko jännittävissäkin paikoissa. Tänä vuonna yksi konserteista ”Kevätvesiä ja syyssatiireja” oli Joroisniemen kartanossa, joka on yksityiskoti eli yleensä siellä ei noin vain vierailla. Kartano sopikin erinomaisesti konserttiympäristöksi, vaikka solistit kehoittivatkin yleisöä istumaan – ihan äänenvoimakkuuden vuoksi - kartanon salin takaosassa. Konsertissa esiintyi bassobaritoni Sam Taskinen ja sopraano Elisaveta Rimkevitch. Säestäjänä toimi Mirva Helske.
Koko esitys
koostui venäläisten säveltäjien lauluista, joista osa oli erittäin tuttuja ja
osa ainakin minulle täysin tuntemattomia. Myös tyylilajit vaihtelivat laidasta
laitaan. Mukana oli romansseja, varsin erikoisia moderneja lauluja että
humoristia lauluja. Minun suosikkejani olivat muutamat Rahmaninovin tutut
laulut ja toisaalta Dmitri Šostakovitšin Viisi satiiria, joita en ollut aiemmin kuullutkaan.
Rimkevitch esitti venäläisiä lauluja suurella antaumuksella ja hänen
eläytymistään ei voi kuin kehua. Ilmeisesti hänellä kuitenkin oli pientä köhää
taustalla, koska hän joutui välillä aina vähän yskäisemään, mikä tietenkin
rasitti äänihuulia vähän ylimääräistä. Alkuperäisestä ohjelmasta poiketen yksi
laulu myös jäi pois esityksestä ja epäilen, että se saattoi johtua Rimkevichin
köhästä.
Taskisen bassobaritoni on selkeästi kypsynyt viime vuosina ja oli todella
mielenkiintoista kuulla esim. hänen tulkintansa Rahmaninovin laulusta ”Не пой, красавица, при мне” (Älä laula
minulle, kaunokainen). Yleensä sitä esittävät lähinnä sopraanot, joten Taskisen
tulkinta on todella kiinnostava kuulla.
Oman lisänsä konserttiin toi myös säestävä piano, joka oli 1800-luvulta
Pietarista hankittu ja kuuluu kartanoon. Piano on hieman persoonallinen, mutta
siinä on ihana lämmin sävy. Kuulemani mukaan se on aika raskas soitettava,
mutta Mirva Helske teki kyllä erinomaista työtä säestäjänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti